Ensitapaamisemme

Oli sitä jo odotettukin! Valon tapaamista, neljä viikkoa syntymästä ja aika monta viikkoa jo ennen syntymääkin. Vasta illemmalla huomasin, että ensi tapaamisemme sattuikin Valon nimipäivänä. Onneksi se ei vielä tiennyt olevansa Valo.

Sunnuntai-aamuna lähdettiin koko perheen voimin matkaan aamulla varhain. Useamman autossa vietetyn tunnin ja kärsimättömän odotuksen jälkeen saavuimme perille ja näimme pennut. Voi hyvänen aika, miten ne olivat suloisia! Äitikoira tuli tervehtimään, pennut nukkuivat häkissään sulassa sovussa. Ei ihme, että pentuset olivat niin kauniita, todella kaunis oli emäkin.


Valo annettiin meille lähempää tutustumista varten. Hetken ihmeteltyään outoja ihmisiä, jotka olivat ikävästi tulleet päiväunia häiritsemään jatkoi se uniaan vuorotellen jokaisen sylissä.


Uneliaan sylikierroksen jälkeen iski hetkellinen vireyspuuska. Hetken aikaa jaksoi se tepastella lattialla ympäriinsä, mutta sitten voimat taas ehtyivät. Vuosisatojen takaiset vaistot varmaan ohjasivat tämän entisen Skotlannin lyhytkarvaisen paimenkoiran käpertymään Barbourin öljykangastakille. Onneksi ei tullut pisut siihen!


Kuvat Timo Seppälä

Mikä lapselle nimeksi?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koiraoppaiden mukaan näin ei kuitenkaan olisi hyvä olla, joten pitää tarkkaan miettiä sitten se yksi ainoa, jolla lemmikkiä kutsutaan koko sen elämän ajan. Kyseessä on varmaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia kertoja toistettava nimi, joten parasta harkita huolellisesti, ettei tule katumapäälle kesken kaiken.

Aluksi odotimme perheenjäseneksi tyttökoiraa ja tuntui, että nimilistalle kertyy vain hyviä poikanimiä. Ja yllätys-yllätys, kun tilanne muuttui ja perheeseen onkin nyt tulossa koiraherra, niin yhtäkkiä ei mieleen tullut lainkaan hyviä poikien nimiä, ja suurin osa entisistäkin ideoista tuntui kadonneen.

Mitä vaatimuksia nimelle on? Kirjat suosittelevat kaksitavuista, ei s-kirjainta sisältävää, napakkaa nimeä. Kaksitavuinen; ok, helppo huutaa ja ymmärtää. S-kirjain saattaa tietäjien mukaan muistuttaa käärmeen sihinää, ei kuulemma hyvä. Jaa-a, liekö koira niin alkukantainen eläin, että sen tuhatvuotiset vaistot ovat sitä opettaneet pelkäämään sihinää, - mutta voisin kyllä kuvitella, että todelliset city-koirat eivät käärmettä välttämättä edes tule elämänsä aikana kohtaamaan.

Yksi kirjan kriteereistä oli, että ei hassuja tai halventavia nimityksiä. Ei tosiaankaan, ei kukaan nyt toivottovasti koiraa pilkatakseen hanki. Mutta en kyllä siltikään usko, että vaikka ison koiran nimi olisikin Pikku, että se siitä kovin moksiskaan olisi.

Nimeä pohtiessa ajattelin, että olisi kiva kunnioittaa koiran rodun alkuperää. Niinpä googlasin, Skotlannista kun tullaan, kansallisen klaaniluettelon esille. Ei ollut kaksitavuisia, helposti huudeltavia siinä listassa, ei. "Mc Gregoooooor, tääännnee...." Unohtakaamme siis klaanit.

Seuraavana vuorossa oli englantilainen etymologinen nimiluettelo. Siinä oli erikseen mainittu nimien alkuperä ja levinnäisyys, eli oliko kyseessä englantilainen, skottilainen vai ehkä irlantilainen nimi. Erittäin kiinnostavaa, mutta samaten laiha tulos, ei löytynyt koiraherramme nimeä tästäkään listasta.

Vuorossa oli perhepalaverin ideariihiosuus. Jokainen heitteli mitä sattui ja muut sitten ampuivat ne vuorotellen alas. Aivan ihastuttava on mielestäni Luka, mutta ei käy: lapsen luokalla on ollut samanniminen poika. Hyvä niin, sillä myöhemmin koirasivuilla olen törmännyt muutamaankin Lukaan. (Jännä juttu, onkohan koirilla nimitrendit kuten lapsillakin? Montako Lukaa on rekisteröiity vuonna 1999? Mikä on trendi verrattuna vuoteen 2009?)

Jostain ilmaantui Valo. Se oli ihan ensimmäisiä ehdotuksia, mutta silloin mietittiin vielä tyttöjen nimiä (Taika on niiiin kaunis, mutta ei sekään läpi olisi mennyt. Ja sekin näyttää olevan melko suosittu tänä päivänä.) Silloin todettiin, että kuulostaa melko maskuliiniselta. Johtunee ehkä aktiivisesta musiikinkunteluharrastuksestamme, jossa yksi ehdoton suosikkimme on V.Valon orkesteri Him. Joten se jäi sillä erää siihen, mutta siinä vaiheessa kun sukupuoli vaihtuikin naaraasta urooksi, tuli Valolle taas käyttöä.

Valoa on nyt maisteltu pidemmän aikaa ja se alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta. Se on lyhyt, kaksitavuinen, ei s:llinen eikä koiraa halventava. Valo on positiivinen, valoisa ja mukavan pehmeä. Luonteesta emme vielä tarkemmin tiedä, mutta Valo tuo varmasti jo pelkällä olemuksellaan elämäämme valoa ja iloa.

Millä perusteella sinun koirasi sai nimen?