Aluksi odotimme perheenjäseneksi tyttökoiraa ja tuntui, että nimilistalle kertyy vain hyviä poikanimiä. Ja yllätys-yllätys, kun tilanne muuttui ja perheeseen onkin nyt tulossa koiraherra, niin yhtäkkiä ei mieleen tullut lainkaan hyviä poikien nimiä, ja suurin osa entisistäkin ideoista tuntui kadonneen.
Mitä vaatimuksia nimelle on? Kirjat suosittelevat kaksitavuista, ei s-kirjainta sisältävää, napakkaa nimeä. Kaksitavuinen; ok, helppo huutaa ja ymmärtää. S-kirjain saattaa tietäjien mukaan muistuttaa käärmeen sihinää, ei kuulemma hyvä. Jaa-a, liekö koira niin alkukantainen eläin, että sen tuhatvuotiset vaistot ovat sitä opettaneet pelkäämään sihinää, - mutta voisin kyllä kuvitella, että todelliset city-koirat eivät käärmettä välttämättä edes tule elämänsä aikana kohtaamaan.
Yksi kirjan kriteereistä oli, että ei hassuja tai halventavia nimityksiä. Ei tosiaankaan, ei kukaan nyt toivottovasti koiraa pilkatakseen hanki. Mutta en kyllä siltikään usko, että vaikka ison koiran nimi olisikin Pikku, että se siitä kovin moksiskaan olisi.
Nimeä pohtiessa ajattelin, että olisi kiva kunnioittaa koiran rodun alkuperää. Niinpä googlasin, Skotlannista kun tullaan, kansallisen klaaniluettelon esille. Ei ollut kaksitavuisia, helposti huudeltavia siinä listassa, ei. "Mc Gregoooooor, tääännnee...." Unohtakaamme siis klaanit.
Seuraavana vuorossa oli englantilainen etymologinen nimiluettelo. Siinä oli erikseen mainittu nimien alkuperä ja levinnäisyys, eli oliko kyseessä englantilainen, skottilainen vai ehkä irlantilainen nimi. Erittäin kiinnostavaa, mutta samaten laiha tulos, ei löytynyt koiraherramme nimeä tästäkään listasta.
Vuorossa oli perhepalaverin ideariihiosuus. Jokainen heitteli mitä sattui ja muut sitten ampuivat ne vuorotellen alas. Aivan ihastuttava on mielestäni Luka, mutta ei käy: lapsen luokalla on ollut samanniminen poika. Hyvä niin, sillä myöhemmin koirasivuilla olen törmännyt muutamaankin Lukaan. (Jännä juttu, onkohan koirilla nimitrendit kuten lapsillakin? Montako Lukaa on rekisteröiity vuonna 1999? Mikä on trendi verrattuna vuoteen 2009?)
Jostain ilmaantui Valo. Se oli ihan ensimmäisiä ehdotuksia, mutta silloin mietittiin vielä tyttöjen nimiä (Taika on niiiin kaunis, mutta ei sekään läpi olisi mennyt. Ja sekin näyttää olevan melko suosittu tänä päivänä.) Silloin todettiin, että kuulostaa melko maskuliiniselta. Johtunee ehkä aktiivisesta musiikinkunteluharrastuksestamme, jossa yksi ehdoton suosikkimme on V.Valon orkesteri Him. Joten se jäi sillä erää siihen, mutta siinä vaiheessa kun sukupuoli vaihtuikin naaraasta urooksi, tuli Valolle taas käyttöä.
Valoa on nyt maisteltu pidemmän aikaa ja se alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta. Se on lyhyt, kaksitavuinen, ei s:llinen eikä koiraa halventava. Valo on positiivinen, valoisa ja mukavan pehmeä. Luonteesta emme vielä tarkemmin tiedä, mutta Valo tuo varmasti jo pelkällä olemuksellaan elämäämme valoa ja iloa.
Millä perusteella sinun koirasi sai nimen?
Kun saimme tiedon, että meille tulee ruskea labbisnarttu, niin alkoi armoton nimenmetsästys. Tilanne oli vastaava kuin teillä. Joku keksi mielestään hyvän nimen ja toinen blokkasi sen heti alkuunsa.
VastaaPoistaAsuimme silloin Saksassa ja ajattelin, että jos olisi poikakoira, niin se olisi Ossi. No ei Ossia voi antaa, koska itäsaksalaisista käytetään nimitys "die Ossis". Sitten mietin, että jos Wessi, niinkuin länsisaku. Ei voi antaa, mutta Essi. Ei voi antaa, kun niin monen tutun nimi Suomessa on Essi. No mutta Nessi. Supernimi! ...mutta... hei Saanan nahkanhan on Nessi. Varattu!
Nike, Sandi olivat niiden kymmenien joukossa. Mutta ei ei. Kunnes Veeran yksi ystävä Melli sanoi, että kui olis Fanni ja kukaan meistä ei nimenkeksimisuupumukseltaan pannut vastaan ja niin meidän labukasta tuli Fanni. J aMellista Fannin "kummitäti".
Ei ole meidän koiran nimi tainnut jäädä naapureilta kuulematta, kun lintujen perään juossutta FANNIAAAAAA HUUDETAAN....
Jälkeenpäin tuli mieleeni, että siitä olisi voinut tulla myös Karkki, koska sen oikea nimi on Caramel Kisses. Mutta silloin oli jo myöhäistä.
Vielä suurempi perheen projekti oli koirarodun valitseminen. Se tehtiinkin saksalaisella täsmällisyydellä, kaipa Thomas siihen jonkun kaavankin keksi. Mutta ekalla listalle ei kenelläkään ollut labukkaa.
Nyt ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan juuri ruskea labukka, narttu, jonka nimi on Fanni.
Maarit, kiitos tarinasta. Hauska juttu ja oman lisänsä tuo tuo teidän perheenkansainvälinen ulottuvuus. Fannihan sujuu kielellä kuin kielellä.
VastaaPoistaTänään on muuten Valon nimpparipäivä. Unohtui onnitella, mutta ei se mitään, kun ei se vielä itsekään tiedä olevansa Valo.