Tänään koitti päivä, kun Valo-herra muutti uuteen kotiinsa.
Lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Ulvilaa, jonne saavuimme puolen päivän aikoihin. Siellä Valo telmi aitauksessa veljiensä kanssa. Puolisen tuntia kasvattajan kanssa juteltuamme, läksimme kohti Helsinkiä. Aluksi Valo vähän vastusteli autoon menemistä, mutta antoi sitten periksi. Alkumatkassa ilmassa oli kovasti levottomuutta. Toinen takapenkin selkänojista oli aluksi alhaalla, että Valo olisi voinut olla lähellä takapenkkiläisiä. Herra kuitenkin sinkoili sen verran, että katsoimme parhaaksi nostaa selkänojan ylös. Kyllähän se hieman ulinaa aiheutti, mutta se meni ohi. Matkapahoinvointi yllätti useampaan kertaan, onneksi olimme varautuneet siihen. Puolimatkassa pidimme pienen jaloittelu- ja oksennusten siivoustauon, jonka jälkeen ajoimme yhtäsoittoa Helsinkiin. Kuola valui loppumatkasta kiitettävästi.
Uusi koti olikin sitten ihmeellinen paikka maalaispojalle. Fiksuna kaverina Valo osasi heti tehdä tarpeensa lattialle levitetyille sanomalehdille. Ruoka ja vesikin maistuivat heti. Yritimme käydä ulkona totuttamassa koiraa tarpeiden tekoon, mutta maaperä vaikutti liian kiinnostavalta. Pissathan voi tehdä kotona sanomalehdelle. Ulkona voi polttaa vaikka tassunsa nokkosiin.
Ulkona oleva jalkojenpyyhkimisritilä oli aluksi tosi pelottava ylitettävä, mutta pienen tutkiskelun jälkeen sen ylitys sujui leikiten. Samoin rappukäytävän portaat tuntuvat olevan melkoinen haaste. Päivän viimeisen lenkin jälkeen herra kipitti portaat toiseen kerrokseen helposti. Nopea oppimaan tuntuu olevan.
Näiden kaikkien aktiviteettien välissä piti ottaa useammat päiväunet. Hyvin tuntui uni maittavan. Kuvassa Valo juuri heränneenä joulumakkaran viereltä. Nyt illan pimetessä ja asunnon hiljentyessä Valo-herrakin taitaa mennä unten maille. Saapa nähdä kuinka pitkään unta riittää.
Ensimmäinen yö sujui katkonaisten unien ja tepastelunkin merkeissä. Valo meni kyllä nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta välillä piti tehdä pieniä tarkastusretkiä uusissa maisemissa, jonka jälkeen oli mukava palata omaan sänkyyn. Viiden maissa uni loppui ja uusi ihmeellinen päivä alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti