sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Valo ja valkosipulit

Tapahtumarikas viikonloppu Valolla.

Lauantai-päivä kaupungin sykkeessä, illalla kohti maaseudun rauhaa. Järjestyksessä toinen auto-matka, myös melko pitkä sellainen, 135 km. Valo matkaa auton takakontissa, ilman mitään sen kummallisempi rakennelmia, vaikka niitäkin tuossa alkuvaiheessa pohdin. Tavaratilassa on pohjalla muovimatto, sen päällä viltti ja pyyhe. Melko isohan se takaboxi vielä on, tai paremminkin koira on vielä pieni, mutta ei se mitään. Antaa uskoa, että se mahtuu matkaamme vielä aikuisenakin.

Alkumatka oli aivan surkeaa, uikutusta, hyppimistä, pyörimistä, vähemmästäkin tulee huono olo. Karjaalla pysähdyimme jaloittelemaan ja korjaamaan oksennusta pyyhkeeltä. (Ruokavalio sisältää mm. pieniä kiviä ja koiranlelun maalihiutaleita.) Loppumatka menikin aika paljon paremmin, kun vatsa oli tyhjennetty. Ei sitä oloa vielä mitenkään rennoksi voi kuvailla, mutta istui se kuitenkin ihan hiljaa.

Maalla olikin paljon uusia asioita. Ilta oli sen verran pitkällä, että keskityimme sisätiloihin iltakävelyä lukuun ottamatta. Ja taas tepsutteli hän talossa iloisen uteliaana ja reippaana. Yhtään ei voi kyllä araksi sanoa. Ainoa tilanne, jossa perääntyi nopeasti, oli kun näki oman kuvansa peilistä.

Yö sujui myös hyvin. Aamuneljältä lähdettiin aamulenkille, koiranomistajan hienoja hetkiä, kunhan ensin saa silmänsä auki. Ei ihan varmasti tulisi muuten lähdettyä kävelylle siihen aikaan, ja että oli kaunista! Kumpuileva varsinais-suomalainen pelto- ja järvimaisema, pientä usvaa ja auringonnousu (jossain pilvien takana tosin).

Sää ei meitä kovastikaan suosinut, mutta saimmepahan totuteltua sateeseen. Ja pieni sade on mitä mainioin istutusilma. Puutarha oli aivan rappiolla, koska emme ole ehtineet käydä maalla aikoihin. Nyt oli kuitenkin viimeinen hetki saada talvisipulit maahan, joten ei muuta kuin talikko käteen ja hommiin. Valo mukana kuopimassa, tottakai.














Nurmikonhoitokin jäi vähän vaiheeseen. Hyvin palvellut, talokaupan mukana siirtynyt Golden Star -ruohonleikkuri sanoi itsensä irti nyt lopullisesti. Sillä seurauksella, että nurmikko jäi leikkaamatta tälläkin kertaa. Mutta kaunishan tuo voikukkaniittykin on.

Illansuussa lähdettiin takaisin kaupunkiin. Matkaan lähdettiin niin, että Valo olisi kotona seuraavaan ruoka-aikaan mennessä, joten vatsan piti olla melko tyhjä. Ja tämä reissu selvittiinkin jo ilman oksennusta. Alkumatkasta pieniä protestiääniä toki, mutta Kirkkonummen kohdalla koira oli jo rento ja unessa. Huh, mikä helpotus.

Kotona jännitys ehkä helpotti. Jälleennäkeminen lasten kanssa oli riehakasta, selkeästi tunnisti lapset vieraista. Lukuisista ulkoilukerroista huolimatta pissat oli mukava tehdä sisätiloihin. Nyt rytmi palautuu taas normaaliin arkeen ja vastaavanlaisia uusia asioita näin tiiviissä paketissa ei ole tiedossa vähään aikaan. Otetaan rennosti, koko perhe.

Kuvat Timo Seppälä

6 kommenttia:

  1. Suloinen kukkaispoika :D Hyvä että, Valosta oli apua kukkasipulien istutuksessa :D :D

    VastaaPoista
  2. Ihana tyyppi tuo Valo. Paljon samoja pentumaisia piirteitä, mitä Maddessakin oli ja on. :)

    VastaaPoista
  3. Valosta oli kovasti apua. Tuolla kaivamisen antaumuksella kesäpaikan myyräongelmat ovat kohta menneen talven lumia.
    Pentumaiset piirteet ovat päiväsaikaan oikein hauskoja, viime yönä klo 03.00 pihalla (turhaan) seistessäni toivoin, että se olisi jo pikkasen isompi...

    VastaaPoista
  4. Joutaisiko tuo Golden star meille varaosiksi??

    VastaaPoista
  5. Jari, takuulla joutaa! Laita meiliosoitteesi, niin sovitaan tarkemmin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vastauksesta. jj.laiho(at)saunalahti.fi

    VastaaPoista