Arki on rullaillut hiljalleen ja mukavasti. Olin juuri iloinnut sisäsiistydestä, kun tuli muutamia päiviä kestäviä reggressiokausi. Taas askellettiin hämärässä varoen että milloin se jalka osuu lämpimään lätäkköön. "Se teki riemupissat oppimisen ilosta", totesi työkaverini hänelle asiasta avauduttuani. Jännä juttu on se, että päiväsaikaan, kun lauma ei ole paikalla, vahinkoja ei satu. Ehkä kyseessä on enemminkin "protestipissat" siitä, että emme ole aina olleet tarpeeksi vikkeläliikkeisiä singahtamaan ulos, kun koira on käynyt ulko-ovella kääntymässä.
Vastaavanlaista kehityskaarta oli havaittavissa nukkumisen kanssa. Valo nukahtaa enemmän ja vähemmän kymmenen maissa, parhaimmillaan saattaa nukkua puoli kahdeksaankin. Se on tosin harvinaista herkkua, normiherätys on kuuden maissa. Paitsi taantumavaihe joidenkin öiden ajan. Silloin oli ilo herätä kolmen maissa koiran tuijotukseen. Ja uloshan sitä oli lähdettävä. Kerran se tosin tuli vähän erilaisen oloisena tuijottamaan, tai sitten olin itse vaan niin väsynyt, että en kerta kaikkiaan jaksanut nousta. Ja kaikki meni ihan hyvin, Valo palasi omaan petiinsä nukkumaan. Mutta kun seuraavana yönä kuvittelin saman taktiikan toimivan, olikin tilanne toinen. Unen läpi alkoi kuulua tuttu ääni, joka syntyy kun nestettä valuu parketille. Ei auttanut taaskaan muu kuin nousta ylös ja kammeta itsensä koiran kera ulos.
Nyt en tiedä uskallanko edes kirjoittaa sitä, mutta taas tuntuu, että oltaisiin voiton puolella ja koira ehkä ansaitsisi jo sisäsiistin maininnan.
Pientä taantumista on tapahtunut myös tuho-osastolla. Asumme teräsrunkoisessa asunnossa, se on tullut nyt todistetuksi Valon toimesta. Eräänä päivänä oli vaan kasa laastia sen patjan vierellä ja nurkka lattianrajasta kaluttu teräspalkkiin saakka. Kengät ovat pysyneet ruokalistalla entiseen tahtiin, ehkä jopa hieman kiihtyväänkin. Kenkätuhoja uhmaten päädyimme kuitenkin jo normalisoimaan eteisen kenkätelineen oikeaan asentoon, tähän mennessä se hylly on ollut sivuttain käännettynä niin, että ylähylly on ollut etuseinänä ja kengät ovat olleet täydessä kaaoksessa rautaritilän takana. Mutta suojassa kuitenkin. Mitään jättituhoja ei ole syntynyt, vaikka kengät ovatkin nyt helposti tarjolla.
Tänään olin unohtanut makkarin oven auki töihin lähtiessäni. Koira oli niin keskittyneenä sängyn päällä kenkääni järsimässä, ettei se malttanut edes tulla eteiseen vastaan. Sain sen itseteosta kiinni kahdesta kielletystä asiasta, sängyssä loikoiluista ja kengän järsinnästä. Onkohan uhmaikä alkamassa, kun sain ihan kaksin käsin kiskoa sen sängystä alas. Tähän saakka pelkkä komento on riittänyt. Koirakirjasta taas luin koirien uhmäiästä, uroksilla on kuulemma lievempi, mutta kestää vastaavasti pidempään. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti